SINULLA ON OIKEUS USKOA HYVÄÄN ARKEEN MYÖS HUOMENNA

Itse en ärsyyntynyt, mutta jäin pohtimaan, tätäkö on sivistyksemme taso ja näinkö taantuneesti yhteiskunnassamme edelleen ajatellaan. Naiset kotiin synnyttämään, vanhukset lasten luo hoidettaviksi, koulutus niille, joilla on varaa, ja maakuntiin asfalttiteiden sijaan soratiet. Onneksi nämä ovat vain kärjekkäitä vaihtoehtoja ja onneksi voimme päättää tulevaisuuden suunnan myös toisin.

Budjettipäällikkö linjasi, että hyvä kansalainen kouluttautuu, päivittää osaamistaan ja kantaa siitä vastuuta. Hyvä kansalainen hankkii jälkikasvua, uusia veronmaksajia. Hän pysyy työelämässä, motivoituneena ja terveenä. Hän myös pyöräilee ja juoksee töihin sekä pitää itsestään huolta muutenkin. Lukiessani naurahdin aluksi, mikä visio ja miten suoraa puhetta. Noinhan meidän jokaisen olisi pitänyt elämässämme tietysti valita! Todellisuudessa hän kuvaa kuitenkin ihmistä, joka on yhteiskunnalle hyödyksi kaikin tavoin budjetin näkökulmasta. Kysehän on budjettipäälliköstä, joten se hälle suotakoon.

Mutta ei kai kukaan meistä halua elää vain ollakseen hyödyksi yhteiskunnan taloudelle. Ajatus on karu ja kaukana omasta elämänfilosofiastani. Vaikken ole budjettipäällikön unelma, olen omalla asteikollani aivan hyvä ihminen, ja niin toivon teidänkin ajattelevan itsestänne. Arvomme saavat ja niiden pitääkin liittyä muuhunkin kuin rahaan.

Syy siihen, miksi silti arvostin juttua johtui siitä, että hän sanoi suoraan ja otti palautteen vastaan. Olen aina arvostanut ihmisiä, jotka uskovat asiaansa, perustelevat ja seisovat sanojensa takana. Jutussa oli myös hyviä näkemyksiä omasta vastuustamme sekä asianmukainen kuvaus julkisen velan määrästä, joka todella on tullut tiensä päähän. Tämänkaltaiset puheenvuorot tekevät asioista vähitellen hyväksyttävämpiä. Seuraavissa vaaleissa nämä teemat ovat jo valmiiksi pöydällä.

Vaikka velkaantuminen on käännettävä ja velkajarruun sekä noin 10 miljardin euron sopeutukseen on sitouduttu yli puoluerajojen, kyse on myös arvoista. Siirretäänkö ikäihmisten hoiva läheisille, käytännössä usein naisille, vai pidämmekö kiinni toimivista hoivapalveluista? Huolehdimmeko perhemyönteisestä yhteiskunnasta uudistamalla esimerkiksi lapsilisäjärjestelmää painottaen ensimmäistä lasta, vähentämällä raskaus- ja perhevapaasyrjintää työelämässä sekä varmistamalla peruspalvelut, jotta perheen perustaminen olisi edes ajatuksen tasolla mahdollista?

Entä ihmiset, jotka jo osallistuvat merkittävällä panoksella yhteiskunnan palveluiden rahoitukseen? Eikö heille enää kuulu lähes maksuttomat sosiaali- ja terveyspalvelut ja laitetaanko heidät maksamaan myös lastensa koulutus? Onko yhteiskuntarauhalla enää merkitystä, kunhan talous on tasapainossa? Omassa arvomaailmassani vastaus on selvä. Ei näin. On pidettävä kiinni siitä, että jokaisella on mahdollisuus menestyä ja kokea Suomi arvokkaaksi kotimaaksi. Paikaksi, jossa voi elää oman näköistä elämää ja jossa jokainen osallistuu kykyjensä mukaan.

Budjettipäällikkö totesi, ettei nollabudjetoinnissa mikään ole pyhää. Ajatus on kiinnostava. Se ei ole ideologiaton, vaan päinvastoin vahvasti arvolatautunut. Kun ihmiselle annetaan esimerkiksi 90 miljardia euroa ja kysytään, mitä palveluja järjestetään ja missä määrin, valinnat kertovat paljon. Ne kertovat siitä, haluaako pitää kiinni hyvinvointiyhteiskunnasta, ymmärtääkö tavallista arkea ja mille tasolle vastuunotto omasta arjesta määrittyy.

Sivistys, koulutus ja sydämensivistys ratkaisevat. Maailma muuttuu, on elettävä ajassa ja tehtävä päätöksiä yhteinen etu ja ihminen edellä. Jokaisella on oltava mahdollisuus uskoa mahdollisuuksiinsa ja hyvään arkeen myös huomenna.