PERUSTURVALLISUUS KUULUU JOKAISELLE
Suomi ikääntyy vauhdilla ja se tulee näkymään ainakin seuraavat 20 vuotta. Siksi jokainen päätös, joka koskee sosiaali- ja terveyspalveluja, tuntuu arjessa erityisen raskaasti ikäihmisille ja heidän läheisilleen. Nykyisen hallituksen valitseman leikkauslinjan seuraukset kasaantuvat nyt juuri niille, joilla on vähiten mahdollisuuksia sopeutua. Tämä näkyy esimerkiksi terveyskeskusten kasvavina jonoina, apteekkien kassoilla ja omaisten harteille kasautuvana vastuuna.
Vuoden alusta hallitus venytti hoitotakuun perusterveydenhuollossa 14 vuorokaudesta kolmeen kuukauteen ja suun terveydenhuollossa kuuteen kuukauteen. Edellisellä hallituskaudella päätetty tiukempi seitsemän vuorokauden hoitotakuu ei näin ollen koskaan päässyt toteutumaan.
Kun ihmiset joutuvat odottamaan hoitoa kuukausitolkulla, ongelmat ja kustannukset kasvavat. On helppo perustella leikkauksia talouden kantokyvyllä, mutta tosi asiassa kyse on jälleen arvovalinnoista. Vaihtoehtoisesti tässä tilanteessa olisi voitu panostaa yksityisen sektorin ja Kela-korvausten sijaan enemmän omalääkärimalliin, jonka avulla jonojen purku ja ihmisten oikea-aikainen hoito voitaisiin järjestää kustannustehokkaammin.
Samanaikaisesti hallitus supistaa sairaalaverkkoa. Esimerkiksi Oulaskankaan ympärivuorokautinen päivystys lakkautetaan jo lokakuussa. Kun terveyskeskukseen pääsy viivästyy ja lähin päivystys etääntyy, ihmiset jäävät väliinputoajiksi. Tämän sijaan olisi vahvistettava lähipalveluja ja turvattava päivystysten saavutettavuus, sillä kyse on ihmisten perusturvallisuudesta ja tässä ajassa myös huoltovarmuudesta laajemmin.
Vanhuspalveluissa tilanne on vielä haastavampi. Vuoden 2025 alusta ympärivuorokautisen hoivan henkilöstömitoitus laskettiin pysyvästi tasolle 0,6, vaikka aiemmin oltiin matkalla kohti 0,7:n mitoitusta. Jokainen ymmärtää, että vähemmällä henkilöstöllä ei voi tuottaa parempaa hoivaa. Se merkitsee hoitajien työolojen heikentämistä ja vanhusten arjen kaventumista.
Hallitus uskoo myös teknologian paikkaavan henkilöstövajeen, mutta todellisuudessa teknologia vaatii ensin investointeja, koulutusta ja uusia toimintamalleja. Se ei yksin pese, ruoki tai hoida ketään. Henkilöstömitoitus olisi palautettava vähintään 0,7:ään ja ymärivuorokautisten paikkojen riittävyydestä olisi pidettävä kiinni.
Kokonaistilannetta asiakkaan näkökulmasta ei paranna myöskään kustannusten nousu. Vuodenvaihteessa hallitus korotti sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuja jopa 45 prosentilla erikoissairaanhoidossa, nosti lääkkeiden arvonlisäveroa ja kasvatti lääkekorvausten omavastuita. Seuraukset näkyvät ihmisten arjessa. Lähes joka kolmas reseptilääkkeitä käyttävä on joutunut siirtämään lääkkeen ostamista hinnan vuoksi ja lähes yhtä moni on lykännyt lääkäriin hakeutumista taloudellisista syistä. Kun ihmiset jättävät lääkkeen ostamatta, seurauksena on sairauksien paheneminen ja entistä raskaammat kustannukset myöhemmin. Meidän ratkaisumme on pitää kustannukset kohtuullisina, vahvistaa lääkekorvausjärjestelmää ja huolehtia siitä, ettei kenenkään terveys jää taloudellisesta tilanteesta kiinni.
Yhteiskuntaamme haastaa tänä päivänä moni kokonaisturvallisuuteemme vaikuttava asia. Julkinen talous, työllisyysaste, puolustusmenot, koulutusmahdollisuudet, liikenneinfra, ruokatuotanto ja hyvinvointi. Kaikki nämä vaativat panostuksia ja uudistusta talouden tasapainon mahdollistamiseksi. Oikeudenmukaisuus ja inhimillisyys on oltava kuitenkin jokaisen päätöksen taustalla, jotta jokainen pysyy mukana. Hyvinvointivaltiota ei rakenneta purkamalla sen peruspilareita, vaan vahvistamalla niitä.