PALVELUVERKON ON VASTATTAVA TODELLISUUTTA

Palveluverkkopäätökset ovat edessä ensi viikon valtuustossa. Prosessi on ollut pitkä ja tällaiset päätökset eivät koskaan tunnu mukavilta. Taustalla on kuitenkin jo pidempään jatkunut syntyvyyden lasku, jonka vuoksi Oulussa on lähes 4000 perusopetusikäistä lasta vähemmän vuoteen 2034 mennessä. Luku jo itsessään antaa syyn sille, miksi varhaiskasvatus- ja kouluverkkoa on tarkistettava ja se on tehtävä ennakoiden. Samalla taustalla on kaupunkistrategian 150 miljoonan euron investointitaso, joka tarkoittaa peruskorjausten priorisointia. Palveluverkkoratkaisujen toteutuessa laskennallinen vuosisäästö on n. 11,9 miljoonaa euroa. Kuten tiedämme, myös kunta- ja valtiontalouskin ovat tiukilla, eikä rahoitukseen ole odotettavissa merkittäviä parannuksia. Valtionosuuksien arvioidaan laskevan 37 miljoonaa euroa, mikä pakottaa myös tekemään ratkaisuja.

Koska sivistyspalveluita on katsottava kokonaisuutena, mukana kokonaisuudessa ovat myös liikuntapalvelut, nuorisotilat sekä kirjastot. Itselleni on ollut alusta asti selvää, että lukutaidon heikkenemisen ja kirjastojen suosion vuoksi kirjastojen tulee säilyä. Sama tietysti koskee liikuntapalvelujakin. Liikkumattomuus aiheuttaa Suomessa miljardien kustannukset vuosittain ja lähiliikuntapaikat ovat tärkeitä liikunnan edistämisessä. Samalla olemme kuitenkin joutuneet ratkaisemaan uimahallien ja sisäliikuntapaikkojen tasapainoa. Onneksi etäisyyksissä kyse on kuitenkin vain muutamista kilometreistä kaupunkialueella. Huomioitavaa on myös, että tämä kokonaisuus ei lakkauta urheilukenttien kunnossapitoa minkään koulun yhteydestä. Myös nuorisotilat ovat olleet osa kokonaisuutta ja Oulun suunnitelmat kehittää kohtaamispaikkoja ihmisiä paremmin palveleviksi ovat verrokkikaupunkien suuntaisia. Niin nuoret, kuin muutkin oululaiset tarvitsevat viihtyisiä ja helposti saavutettavia kohtaamispaikkoja.

Kouluverkon osalta erityiskouluista on onnistuttu pitämään kiinni ja Heinätorin toimintakin säilyy uusissa tiloissa tulevaisuudessa sen sijaan, että erityisen tuen oppilaat olisivat valuneet lähikoulujen alueellisiin pienryhmiin. Se ei olisi ollut inhimillistä, eikä kenenkään edun mukaista. Samoin lakkautettavat kouluyksiköt ovat pääosin sivukouluja, joissa oppilasmäärät laskevat ja joissa korjaustarpeet ovat merkittävät ja kustannukset korkeat. Useimmissa listalla olleissa yksiköissä lakkautuspäätös on sidottu myös oppilasmääriin, eli mikäli lapsimäärät eivät tipu, päätökset eivät toteudu. Muutokset tapahtuvat vain, kun lapset aidosti mahtuvat toiseen lähikouluun.

Useiden ikävien päätösten kokonaisuudesta löytyy kuitenkin hyvin positiivinenkin kirjaus siitä, että säästötavoitteiden seurauksena keskimääräinen ryhmäkoko ei saa kasvaa, oppimisen tukeen käytettävät resurssit säilyvät vähintään nykyisellä tasolla ja henkilöstön määrä suhteutettuna oppilaiden määrään tai materiaaleihin käytettävä summa oppilasta kohden ei saa pienentyä. Nämä linjaukset ovat olennaisia ja ohjaavat kokonaisuutta pitkälle tulevaisuuteen. Sivistyspalveluissa ja erityisesti kouluissa ei ole enää mistä säästää, eikä säästöjä tule etsiä enää tämän jälkeen sieltä.

Vaikka palveluverkkopäätöstä on helppo populistisestikin verrata mihin tahansa kaupungin tekemään päätökseen, todellisuudessa kokonaisuus ei ole radikaali, vaan välttämätön, niin taloudellisesti kuin palveluiden toimivuudenkin kannalta. Oulussa säilyy lähipalvelut ja niitä tullaan kehittämään. Olemme sitoutuneet siihen, että jokainen oululainen saa mahdollisimman laajasti tarvitsemiaan palveluja saman katon alta, helposti saavutettavissa paikoissa, ja voi hyödyntää myös sähköisiä palveluja. Oulu on jatkossakin lapsi- ja perheystvällinen elävä kaupunki, jossa jokaisen on hyvä kasvaa ja elää.