NUORTEN TULEVAISUUSUSKO VAATII TEKOJA

Nuorten tulevaisuususko on romahtanut viimeisimmissä mittauksissa lähes 20 prosenttia. Tulos ei yllätä. Elämme aikaa, jota leimaavat turvallisuusympäristön muutos, korkea nuorisotyöttömyys, taloudellinen epävarmuus ja uutisvirta, joka harvoin rakentaa luottamusta huomiseen.

Kun epävarmuus kasvaa, moni nuori hakee turvaa yhteisöistä ja somemaailmasta. Se ei ole pakoa todellisuudesta, vaan inhimillinen tapa etsiä merkitystä ja yhteenkuuluvuutta. Ongelma syntyy, kun keskusteluilmapiiri kärjistyy ja vastakkainasettelu vahvistuu. Silloin myös toivottomuus kasvaa. Nuoret tarvitsevat tukea, aitoa keskustelua ja konkreettisia tekoja, jotka vahvistavat kokemusta siitä, että omalla työllä ja yrittämisellä on merkitystä.

Tilastokeskus raportoi, että alle 25-vuotiaiden työttömyysaste on selvästi koko väestöä korkeampi. Suomen Pankki on varoittanut kotitalouksien velkaantumisesta, ja Suomen Asiakastieto kertoo maksuhäiriömerkintöjen koskettavan myös kymmeniätuhansia nuoria aikuisia. Jos luottotiedot menettää 20–25-vuotiaana, kyse ei ole vain taloudellisesta kolhusta, vaan vaikutukset ulottuvat asumiseen, työnsaantiin ja arjen mahdollisuuksiin vuosiksi eteenpäin.

Nuori, joka valmistuu ja kohtaa sulkeutuvat työmarkkinat, kokee helposti epäonnistuneensa. Todellisuudessa kyse on rakenteellisesta ongelmasta. Talouden suhdanteet, alueellinen eriytyminen ja työelämän pirstaloituminen osuvat usein juuri uransa alussa oleviin ja siksi ratkaisutkin ovat rakenteellisia.

Nuorten työllistymistä pitäisi vahvistaa kohdennetuilla palkkatuilla, laadukkailla harjoittelu- ja oppisopimuspaikoilla sekä estämällä perusteettomat määräaikaisuudet. Ensimmäinen työpaikka ei ole vain osa CV:tä, vaan kokemus siitä, että oma paikka yhteiskunnasta löytyy.

Myös velkaantumista on ehkäistävä nykyistä varhaisemmassa vaiheessa. Pikavippimarkkinaa on jo säädelty, mutta korkokattojen ja markkinoinnin valvonnan on oltava aidosti tehokasta. Talousosaamista tulee vahvistaa kouluissa, ja talous- sekä velkaneuvontaan on ohjattava matalalla kynnyksellä. Ylivelkaantuminen ei ole vain yksilön valinta, vaan osittain myös rakenteellinen ilmiö, jonka seurauksista vastaamme yhteiskuntana kasvavan pahoinvoinnin ja lieveilmiöiden kautta.

Hyvinvointi, jonka päälle tulevaisuususko rakentuu, syntyy kokonaisuudesta. Oppilaitoksissa riittävä opinto-ohjaus, saavutettavat mielenterveyspalvelut ja aidot mahdollisuudet jatko-opintoihin vahvistavat kokemusta siitä, että polkuja on useita. Kodeissa ja arjessa tärkeintä on tulla kuulluksi ja hyväksytyksi. Jokainen nuori tarvitsee aikuisen, jolla on aikaa ja jolle nuori riittää omana keskeneräisenä itsenään.

Suurin osa nuorista voi edelleen hyvin, mutta eriytyminen pärjäävien ja apua tarvitsevien nuorten välillä kasvaa. Samaan aikaan nuoret ovat koulutetumpia, kansainvälisempiä ja tietoisempia kuin aiemmin. He haluavat pärjätä ja he ansaitsevat uskon tulevaan. Nuorten tulevaisuususko ei ole naiivia optimismia. Se on luottamusta siihen, että yhteiskunta kantaa ja että omilla teoilla on väliä. Sitä meidän tulee vaalia ja vahvistaa. Kun nuoret uskovat huomiseen, mekin voimme uskoa.