LYHYTNÄKÖINEN SÄÄSTÄMINEN EI TUO TULEVAISUUDEN KASVUA JA HYVINVOINTIA

Eduskunnan torstain kyselytunnilla pääministeri Orpo kertoi hallituksen tehneen kasvuriihessään rytmin muutoksen ja vetosi jälleen välttämättömiin toimiin. Selkeä muutos oli nähtävissä. Talouden tasapainottamisen tavoitteista oli luovuttu, tuntuvat veronkevennykset rikkaimmille, säästöt korkeakouluille ja kunnille sekä yhteisöveron alennus isoille yrityksille. Hyvinvoinnin edistämistä työmatkapyöräilyn suhteen ei myöskään jatkettu, työhuonevähennyksestä luovuttiin ja ruuan hintaan tehtiin aiemman korotuksen päälle mitätön kevennys, jonka vaikutus kauppalaskuissa jää nähtäväksi. Hallituksen kasvun keinot ovat olemattomat ja päätetyt toimet vievät Suomea väärään suuntaan, siitä kertovat myös velan ja työttömyyden kasvu.

Yhteisöveron alennus on malliesimerkki päätöksestä, jonka hyödyt ovat erittäin epävarmat, mutta haitat sitäkin varmemmat. Kuntien jo nyt tiukka talous nojaa merkittävästi yhteisöveroon. Kun tätä tulonlähdettä heikennetään, kunta- ja hyvinvointialueiden palvelut kärsivät. varhaiskasvatus, perusopetus ja terveydenhuolto ajetaan entistä ahtaammalle ja samalla peruspalveluiden heikentyminen osuu suoraan ihmisten arkeen.

Samaisella torstain kyselytunnilla pääministeri puhui tulevaisuususkosta ja edellytysten luomisesta tuleville sukupolville. Ihmettelen, eikö hallitus ymmärrä kasvun, koulutuksen ja osaamisen yhteyttä. Suomi menestyy korkealla osaamisella ja jo tehtyjen ammatillisen koulutuksen yli 100 miljoonan euron leikkauksen lisäksi hallitus päätti korkeakoulujen rahoituksen 120 miljoonan euron leikkauksesta sekä kuntien 75 miljoonan euron leikkauksesta. Koulutus on Suomen kilpailukyvyn ja kasvun ydin ja korkeaan osaamiseen investoiminen on tehokkain tapa vahvistaa talouskasvua pitkällä aikavälillä. Kasvua ei ole ollut lähes 20 vuoteen, oppimistulokset laskevat, lapsiperheköyhyys ja eriarvoisuus lisääntyvät eikä osaamistason laskun syyksi tunnuta keksivän juuri muuta kuin kännykät.

Hyvinvoinnin edistämisestä kasvuriihessä ei puhuttu juuri lainkaan, paitsi työsuhdepyöräedusta, joka päätettiin poistaa. Liikkumattomuus maksaa yhteiskunnalle yli 3 miljardia euroa vuosittain, joten ennaltaehkäisyyn kannattaisi todella panostaa. Onneksi sentään lasten- ja nuorten harrastamisen tukemiseen löytyi rahoitus edelleen. Lyhyen aikavälin säästöt ilman pitkäjänteistä hyvinvoinnin tukemista ja suunnitelmaa johtavat vain uusiin menoihin tulevaisuudessa. Epäselvää on myös edelleen, mitä hallituksen poikkihallinnollinen Suomi liikkeelle ohjelma ja sen 20 miljoonan euron rahoitus mahdollistaa kansalaisille.

Moni ihminen kokee tyytymättömyyttä hallituksen päätöksiin täysin oikeutetusti. Veronkevennykset hyödyttävät eniten niitä, joilla menee jo muutenkin hyvin. Samaan aikaan palveluiden heikentyminen ja koulutuksen leikkaukset osuvat erityisesti lapsiin, nuoriin ja pienituloisiin. Tämä kehitys uhkaa jakaa yhteiskuntaa yhä syvemmin, eikä turvaa tulevaisuudenkaan kasvun edellytyksiä. Panostuksia olisi kaivattu myös pienten ja keskisuurten yritysten kasvun edellytyksiin, sillä Suomessa 95% yrityksistä kuuluu tähän kategoriaan.

Todellinen kasvu ei synny veroalennuksista, vaan vahvasta osaamisesta, hyvinvoinnista ja laadukkaista peruspalveluista. Suomen menestys on aina perustunut kansalaisten yhtenäisyyteen ja siihen, että mahdollisuudet ovat olleet jokaisen ulottuvilla. Suomalaiset ansaitsevat päätöksiä, jotka katsovat pidemmälle kuin seuraavaan budjettivuoteen ja politiikkaa, joka rakentaa kestävää kasvua ja tulevaisuutta jokaiselle.