HARRASTUSTOIMINNAN PITKÄAIKAISELLA KESKEYTYMISELLÄ KAUASKANTOISET VAIKUTUKSET
Koronan vuoksi lasten ja nuorten harrastustoiminta on ollut pitkään pääsääntöisesti katkolla tai sitä on pyritty toteuttamaan etänä. Tämän hetkisen tilanteen mukaan kokoontumisrajoitteet ja harrastuspaikkojen sulkeminen estävät edelleen harrastamista. Olen huolissani, kuten varmasti moni muukin lasten ja nuorten hyvinvoinnista näinä poikkeusaikoina.
Ihmisen hyvinvointi koostuu fyysisestä, psyykkisestä ja sosiaalisesta osa-alueesta ja harrastustoiminnalla on merkittävä vaikutus hyvinvointiin kaikista eri näkökulmista. Sosiaaliset suhteet kavereihin ovat koulun lisäksi pitkälti harrastuksissa. Nyt poikkeustilanteen edelleen jatkuessa riski yksinäisyyteen ja syrjäytymiseen kasvaa entisestään. Lisäksi fyysisen hyvinvoinnin näkökulmasta liikunta on merkittävä tekijä terveyden kannalta ja liikkumattomuuden aiheuttamilla terveyshaitoilla on kauaskantoisia vaikutuksia yhteiskunnalle.
Lapset ja nuoret kokoontuvat kuitenkin päivittäin kouluihin, joissa suositeltuja etäisyyksiä on lähes mahdotonta pitää. Käsihygieniasta pyritään pitämään mahdollisimman hyvää huolta ja etäisyydet säilyttämään, mutta kuitenkin 20-30 oppilaan ryhmät pelaavat ja leikkivät liikuntatunneilla samassa salissa, opiskelevat samassa luokassa ja ovat useissa kontakteissa päivittäin. Miten tällainen poikkeaa siitä, että lapsi pääsisi soittotunnilleen yhden opettajan kanssa tai hän voisi harrastaa harrasteryhmässään etäisyydet ja hygienia huomioiden?
Vaikka tällä hetkellä tilanteeseen on totuttu jokaisessa ikäryhmässä, on silti huolestuttavaa minkälaisia pitkänajan vaikutuksia korona aiheuttaa. Tällä hetkellä harrastustoiminta etänä ei innosta samoissa määrin, kuin yhdessä paikan päällä harrastaminen. Harrastajamäärät ovat tutkimusten mukaan laskussa ja huolta herättää myös ajattelu harrastamattomuuden normaaliudesta. Kuinka moni lopettaa tai jättää aloittamatta? Tilanne on myös yhdistyksille ja seuroille taloudellisesti haastava. Toimintaa joudutaan supistamaan ja ryhmiä mahdollisesti lakkauttamaan. Myös perheiden hyvinvoinnin kannalta lasten ja nuorten harrastukset ovat merkityksellisiä ja harrastamista tulisi tukea.
Ensimmäinen ratkaisu tähän hyvinvoinnin kannalta huolestuttavaan tilanteeseen olisi aloittaa harrastustoiminta mahdollisimman pian ja kannustaa lapset ja nuoret takaisin harrastusten pariin. Aikuisina tehtävämme on vastata lasten ja nuorten hyvinvoinnista, kasvusta ja kehityksestä. Mielestäni tässä tilanteessa olisi aika ottaa vastuu, kääntää katse tulevaisuuteen ja tehdä hyvinvointia tukevia ratkaisuja järjellä turvallisuusnäkökulma huomioiden!